Unetonta lyhytelokuvan juhlaa
Uneton48 on suomalainen lyhytelokuvakilpailu, jossa joukkueet tekevät 2–7 minuutin pituisen elokuvan 48 tunnin aikana. Elokuvan teko aloitetaan perjantai -iltana, jolloin jokaiselle tiimille kerrotaan myös heitä koskevat pakolliset elementit, joita voi sitten usein saa luovasti soveltaa haluammallan tavalla. Lisäksi kullekin joukkueelle arvotaan genre.
Pari viikkoa sitten oli viimeisimmän elokuvamme ensi-ilta -näytös Finnkinon Kinopalatsissa. Tämä oli omalta osaltani kuudes Uneton, johon osallistuin ja ensimmäisen kerran olen osallistunut kilpailuun vuonna 2012. Tässä postauksessa tulen esittelemään, jokaisen näistä helmistä sekä muutamia BTS-kuvia, joita olen arkistojen syövereisteä löytänyt. Olisi kiva, myös kuulla, mistä elokuvista pidit eniten tai oliko jonkinlaista kehityskaarta havaittavissa.
Volttien ikeessä, 2012
Ensimmäinen kerta, kun osallistuimme Uneton48 -kilpailuun oli vuonna 2012. Tällöin meillä oli iso tiimi innokkaita tekijöitä. Olimme saaneet käyttöömme Järvenpään lukiolta vastahankittuja laitteita: Canon 7D rigillä ja jollain kalliilla filtterillä, sekä kasalla erilaisia prime -linssejä. Lisäksi Järvenpään ammattikoulu tarjosin meille tilojaan käyttöön viikonlopun ajaksi.
Amiksella riitti tilaa ja musiikkiryhmämme Santeri Kettu ja Henry Halme saivat myös omat tilat työstää musiikit elokuvaa varten. Tällöin syntyi myös legendaarinen pornofunk.mp3.
Tuolloin jokaisesta tiimistä jonkun täytyi olla Helsingissä avajaistilaisuudessa “hakemassa“ tiimin teema ja pakolliset elementit. Tätä varten minä ja Otto olimme matkanneet Helsinkiin. Saimme genreksi propagandan sekä pakollisiksi elementeiksi tesla sekä tahra.
Tänä päivänä tätä elokuvaa katsoessa naurattaa, kuinka monessa lokaatiossa olemme ehtineet kuvata, kuinka suuren porukan olemme saaneet valjastettua sekoiluumme mukaan sekä mitä kaikkea tässä elokuvassa oikein tapahtuu. Meillä oli jopa hevoinen!
Tätäkin voi katsoa aikansa tuotoksena. Kukaan meistä ei ollut todellakaan käsikirjoittaja ja se myös näkyy lopputuloksessa. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen tuotoksemme tekniseen tasoon, kun videoiden tekeminenkään ei vielä tuolloin ollut jokaisen ihmisen arkipäivää.
Puhu hänelle, 2013
Puhu hänelle oli lukio aikaisen porukkamme toinen osallistuminen Uneton48 -kilpailuun. Valitettavasti osallistuminen kaatui leikkausvaiheessa, kun olimme kuvanneet aivan hirvittävän materiaalia ja tämä lopullisestakin versiosta leikattu versio ja sääntömääreissä liian pitkäksi. Tästä oli hyvä ottaa opiksi fiksun kuvaussuunnitelman tekeminen ja aikataulussa pysyttäytyminen.
Tänäkin vuonna pääsimme hyödyntämään Järvenpään ammattikoulun tiloja. Siellä olessamme löysimme pyörätuolin, johon meillä kehittyi fixaatio päästä käyttämään sitä tarinassamme. Tämän ympärille myös kehitimme koko elokuvan juonen.
Edellisvuodelta tuttu musiikkitiimi oli saanut omat tilat käyttöön ja nyt Instagram oli saavuttanut enemmän julkista suosiota, joka näkyi jaettavissa kuvissa vahvoina filttereinä.
Isän sanat, 2015
2014 Uneton jäi väliin, koska suoritin varusmiespalvelustani sinä aikana. Siinä ajassa porukkamme oli hieman hajaantunut ja mukaan oli liittynyt myös uusia tekijöitä. Osallistuimme kilpailuun tiiminimellä Ovenkahva Production.
Elokuva käsittelee tänä päivänä monelle tuolloisen porukkamme tekijälle ajankohtaista aiheetta, isyyttä. Kuinka elämä muuttuu ensimmäisen lapsen synnyttyä, onko silloin enää aikaa kavereille ja kaikkeen siihen liittyvää epävarmuutta.
Hauska yksityiskohta elokuvassa on se, että saunova mies on monen meistä yläaste aikainen opettaja, jolle päätimme spontaanisti soittaa ja pyytää esiintymään. Ja hänhän oli aivan stara!
Käytettävissä olevista autoista oli hieman pulaa, joten päädyimme kuvaamaan kohtauksia Oivan museorellun takakontista. Aurinko paistoi ja poikia hymyilytti!
Tässä elokuvassa sain myös oman repliikin ja pääsin näyttelemään itselleni ominaista roolia. Ärsyttävää työkaveria.
Herrasmies, 2023
Melkein kymmenen vuotta kerkesi kulumaan, kunnes lähdin mukaan taas tekemään Unetonta. Tässä on edeltävistä työryhmistä mukana ollut enää Otto ja Eetu, muuten työryhmämme koostui ihmisistä joihin olin kerennyt tutustua vuosina näiden Unettomien välissä. Olin muuttanut uudelleen Jyväskylään ja elokuva kuvattiin myös siellä.
Tässä Unettomassa pyrimme optimoimaan lokaatiot ja siirtymät, jotta aikataulu pysyisi kasassa ja voisimme työskennellä mahdollisimman tehokkaasti.
Vakiintunut työnjako: Eetu seuraa kiinnostuneena muiden työskentelyä, Tomi säätää kaluston kanssa ja minä koitan ymmärtää mitäs me puuhataan seuraavaksi.
Todennäköisesti tilanne on ollut se, että monitori ei välitä kuvaa ja sitä koitetaan tässä ratkoa.
Kuvauskalustoakin nähtävästi ollut liikkeellä enemmänkin, kuin riittävästi.
Vuoden 2023 tiimikuva
Uneton48 -tiimimme oli pieni, mutta moniosaava. Niinkin moniosaava, että siitä saattoi välillä olla haittaa, kun kaikilla oli omat mielpiteet, kuinka asioita tulisi toteuttaa.
Kuitenkin elokuva saatiin taas kerran purkkiin ja hauskaa oli!
Sexburger, 2024
“Vaaran tuntu oli käsinkosketeltavan tiivis. Ja sen välissä oli salaattia“
-Katsojapalaute lyhärin elokuvanäytöksestä.
Sexburgerin työstö ei ollut helppoa. Ensinnäkään minkäänlaisen tarinan aloittamiseen meillä meni 2024 ikuisuus. Aiheena meillä oli ‘Takapenkillä‘ ja sen kautta ideoiden työstäminen lukkiutu paljolti autoon. Välillä pääsimme ajattelemaan muutakin, kuin autoja, mutta päädyimme kuitenkin auton takapenkille.
Tässä elokuvassa meillä oli työryhmässä paljon viime vuoden kasvoja, mutta myös uusia henkilöitä, jotka olivat tulleet tutuiksi Nuoret Valokuvaajat Ry toiminnan kautta. Yksi näistä henkilöistä oli Elina Niskanen, jonka kanssa jaoimme ohjaajan pestin Elinan vastatessa enemmän näyttelijsuorituksista ja minä sen sijaan kuvaustyöstä.
Hurme, 2025
Tämän vuoden elokuvamme oli mielestäni ehdottomasti parhaimmistoa Unettomista, joissa olen ollut mukana. Juoni oli eheä, ja tarinassa oli selkeä draamankaari, joka piti otteessaan. Elokuvaa suunnitellessa, että halusimme pidättäytyä pois komediasta sen ollessa meille usein se ns. helppo valinta. Mielestäni päätös oli oikea.
Tulipa pitkä postaus. Jos jaksoit katsoa kaikki leffat, niin olisi hauska kuulla, mitä ajatuksia ne herättivät? Naurattiko jokin erityisesti? Piditkö erityisesti jostakin kuvasta vai jotain muuta? :)