Filmikuvausta Kalliossa
Osallistuin syyskuun lopussa Helsingissä järjestettyyn Film Weekend -workshoppiin, jonka toteuttivat yhdessä Nuoret Valokuvaajat ry, Kamerastore ja VALOI. Viikonloppu oli tiivis paketti, jossa käytiin läpi filmikuvaamisen perusteet aina teoriasta käytäntöön ja kuvan viimeistelyyn asti.
Olen ollut mukana NVK:n toiminnassa myös vetäjänä, mutta tällä kertaa päätin osallistua nimenomaan oppijan roolissa. Oli mukavaa istua itse mukana kuuntelemassa ja kokeilemassa ilman järjestelyvastuita. Workshopin pääohjaajana toimi Ville Kariola, joka kuljetti ryhmää läpi koko viikonlopun. Hän avasi filmikuvaamisen historiaa ja tekniikkaa, mutta yhtä lailla sitä, miten filmiä voi ajatella välineenä – ei vain nostalgiana, vaan keinona rakentaa erilaisia merkityksiä kuville.
Lauantaina lähdimme photowalkille Kallioon. Jokaiselle osallistujalle jaettiin rulla Kentmere 400 -mustavalkofilmiä, ja lähdimme kiertämään kaupunginosaa kamerat kaulassa. Kallion katujen arki, kahviloiden ovilta kantautuvat äänet ja syksyn harmaus saivat negatiiville oman sävynsä. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka filmi toi esiin pienenkin yksityiskohdan – esimerkiksi rappukäytävän kellertävän valon tai seinään piirtyneen graffitin – tavalla, joka tuntui intensiivisemmältä kuin mihin digitaalisessa kuvauksessa olen tottunut.
Sunnuntaina siirryimme pimiötyöskentelyyn. Mustavalkofilmin kehitys on yhtä aikaa yksinkertaista ja tarkkuutta vaativaa: kemikaalit, lämpötila ja ajat määrittävät sen, millaisia kuvia negatiiville syntyy. Kun ensimmäiset rullat ilmestyivät näkyviin, ne eivät tuntuneet vain tekniikan tulokselta, vaan pikemminkin dokumentilta siitä, missä olimme juuri olleet. Prosessi teki kaupungin havainnoista konkreettisia.
Lopuksi skannasimme filmit VALOI easy35 -laitteella. Moderni kameraan perustuva skanneri toi negatiivit digimuotoon nopeasti ja laadukkaasti. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka Kentmeren klassinen ilme muuttui digitaaliseksi tiedostoksi – yhdistelmä menneen ajan estetiikkaa ja nykypäivän jakamisen helppoutta.
Viikonlopun aikana innostuin filmistä uudella tavalla ja päätin hankkia itselleni Canon EOS 30 -filmikameran. Sen vahvuus on yhteensopivuus kaikkien modernien EF-objektiivien kanssa, joita käytän digirungoissani. Tämä avaa mahdollisuuden kokeilla samoja linssejä kahdessa eri maailmassa: digissä ja filmissä. Uskon, että tällä ratkaisulla voin tuoda hääkuvauksiin ja asiakastöihin uudenlaisen kerroksen – filmin estetiikan rinnalle digitaalisen varmuuden.
Erityisesti minua kiinnostaa kokeilla filmiä hääpäivien iltabileissä. Juhlan loppuhetket ovat usein riehakkaimpia, ja filmi voi tallentaa sen kaoottisen ja energisen tunnelman tavalla, jota digitaaliset kuvat eivät täysin tavoita. Rouheus, rakeisuus ja yllätyksellisyys voisivat muodostaa vastaparin muuten huolellisesti dokumentoidulle päivälle.
Film Weekend teki näkyväksi sen, miten tärkeää yhteisöllisyys on valokuvauksessa. Kun nuoret ja kokeneemmat kuvaajat kokoontuvat yhteen, syntyy keskusteluja ja oivalluksia, joita ei yksin saa aikaan. Kiitokset Nuoret Valokuvaajat ry:lle, Kamerastorelle, VALOIlle ja Ville Kariolalle viikonlopusta, joka ei ollut vain koulutus, vaan myös inspiraation lähde.
Tiedän nyt, että filmi ei ole minulle vain harrastus, vaan työkalu, jonka avulla voin laajentaa omaa työskentelyäni. Tulen jatkossa kertomaan blogissani lisää kokemuksistani ja siitä, miten filmi löytää paikkansa osana hääkuvauksia, tapahtumia ja luontokuvia.